Parasta on Jämsän rento ilmapiiri, ja tietenkin ihmiset

Jämsänkoskella sijaitsevan omakotitalon piha kylpee auringonpaisteessa, valtavan suuri vanha omenapuu heittää varjonsa keskipäivän paahteeseen, vihreys ympärillä häikäisee. Orava kipittää aidalla, jonka takana lipuu Lavaoja. Terassilla hymyilee kaksi onnellisen oloista naista; Pirjo Pitkänen ja Johanna Ilmoniemi.

Omakotitalon pihamaalla on ihana nauttia kahvihetkestä kesän hehkuessa ympärillä. Johanna Ilmoniemi ja Pirjo Pitkänen ovat viihtyneet Jämsässä erinomaisesti.
Omakotitalon pihamaalla on ihana nauttia kahvihetkestä kesän hehkuessa ympärillä. Johanna Ilmoniemi ja Pirjo Pitkänen ovat viihtyneet Jämsässä erinomaisesti.

Syitä hymyyn on monta, ja yksi niistä on niinkin yksinkertainen asia kuin asuinpaikka. Äiti ja tytär muuttivat keväällä 2020 Jyväskylästä Jämsään, tarkemmin sanottuna Jämsänkoskelle, eikä ratkaisua ole tarvinnut katua.

– Halusin kokeilla omakotitalossa asumista, ja etsin pitkään sopivaa taloa. Sitten vastaan tuli tämä, ja ensimmäisellä kerralla kun tulimme käymään, ihastuin heti, tiesin että tänne me muutamme. Vuokrasimme talon sillä ajatuksella, että katsotaan nyt rauhassa miten tämä sujuu, Johanna, 43, kertoo.

66-vuotias Pirjo on asunut lähes koko ikänsä Jyväskylässä, ja kun tytär houkutteli mukaansa, oli ehdotus kiehtova. Jämsä sinänsä oli tuttu ennestään, sillä Himoksessa oltiin mökkeilty monta kertaa, ja etenkin Vitikkalan kartanoon ja Jämsänjoen rantaan tehty reissuja jo aiemmin.

– Olin jäänyt eläkkeelle, eikä ollut enää mitään pakottavaa syytä pysyä Jyväskylässä. Joten ajatus yhteisestä seikkailusta tyttären kanssa oli aika hauska – kokeilla yhdessä asumista aikuisina sekä tutustua uuteen paikkaan ja ihmisiin.

Johanna puolestaan on ehtinyt asua monessa eri paikassa; muun muassa Vantaalla, Tampereella ja Espanjassa. Tulevaisuus on avoinna, eikä varmaa ole kuljettaako tie vielä jonnekin toisaalle. Pirjo sen sijaan on päätöksensä tehnyt.

– Minä jään Jämsään, se on selvää. Täällä on niin hyvä olla, etten halua enää asua missään muualla.

Lämmin vastaanotto

Jämsä on lumonnut kaksikon monin tavoin. Jo heti ensimmäinen aamu on jäänyt mieleen.

– Muistan, kun lähdin koirani Twixin kanssa lenkille; se hiljaisuus, lempeä tunnelma oli kuin paratiisissa. Ja tietenkin nämä maisemat hurmasivat heti. Ja ihmiset! Vastaantulijat tervehtivät ja hymyilivät, se tuntui aivan ihmeelliseltä. Missään muualla en ole kohdannut näin ystävällisiä ihmisiä, tuntemattomatkin saattavat pysähtyä juttelemaan. Täällä on iloa, Johanna kehuu.

Twix on noin 10-vuotias andalusianrottakoira, joka ei pistänyt pahakseen muuttoa Jämsänkoskelle.
Twix on noin 10-vuotias andalusianrottakoira, joka ei pistänyt pahakseen muuttoa Jämsänkoskelle.

Vastaanotto uudella paikkakunnalla oli lämmin, ja kotiutuminen helppoa. Ihmisten välittömyys ja rentous ovat seikka, josta Pirjo ja Johanna molemmat ovat vaikuttuneita. Eläinrakkaana ihmisenä Johanna kiinnittää herkästi huomiota siihen, miten eläimiä kohdellaan, ja myös tässä näkyy ero moneen suurempaan kaupunkiin.

– Täällä en ole nähnyt kertaakaan, että vaikkapa lenkillä joku käsittelisi koiraansa rumasti ja väärin, toisin kuin aikaisemmissa asuinpaikossani. Ehkä tämä liittyy ihmisten stressaantuneisuuteen ja kiireeseen, täällä vallitsee muutenkin kiireettömämpi ilmapiiri.

Tutuiksi ovat tulleet monet polut, rannat ja metsät, joita koiran kanssa on ollut kiva kulkea. Luonnossa liikkuminen onkin niin äidin kuin tyttären suosikkipuuhia. Esimerkiksi Rasuanniemi on yksi Johannan lempipaikkoja, jossa voi nauttia ulkoilusta ja luonnon rauhasta, Kankarisveden kauneudesta.

Kehuja saa uimarannat, kuten Toijala ja Oinaala, jotka ovat tarjonneet virkistystä ja rentoutumista kesän kuumuudessa. Koirillekin on uimapaikkoja, mikä on ilahduttanut suuresti. Myös metsät marjoineen ja sienineen ovat tärkeä asia intohimoisiksi marjastajiksi tunnustautuville naisille.

Pirjo ja Johanna touhuavat mielellään ulkona. Etenkin Johanna tykkää kuopsutella maata ja hoitaa kasveja, nyt valoa kohti on punkeamassa upea kesäkurpitsa.
Pirjo ja Johanna touhuavat mielellään ulkona. Etenkin Johanna tykkää kuopsutella maata ja hoitaa kasveja, nyt valoa kohti on punkeamassa upea kesäkurpitsa.

Työtä ja vapaa-aikaa

Johannan yritys Nectaria on onnistunut keräämään oman, pienen asiakaskuntansa. Johanna, joka on koulutukseltaan meikkaaja-maskeeraaja, keskittyi aiemmin kauneushoitojen tekemiseen, sittemmin painopiste on muuttunut henkiseen suuntaan. Tosin ripsipidennyksiä hän tekee yhä, mutta nyt rinnalla kulkevat energiahoidot. Suomen Energiahoitajien koulutuksen käynyt yrittäjä on kiitollinen siitä, miten avoimin mielin hänen työnsä on otettu vastaan.

Toinen työpaikka sijaitsee Seppolan palvelutalossa, jossa Johanna toimii hoiva-avustajana. Se tarkoittaa muun muassa auttamista ruokailussa ja muussa arkisessa askareessa, eli hoitajien työtaakan keventämistä. Jämsän Terveyden pesti löytyi työelämäpalveluiden kautta.

– Erittäin opettavaista ja antoisaa työtä. Olen mielelläni vanhusten kanssa, teemme kaikenlaista virkistyspuuhaa, ja monia upeita kohtaamisia, huikeita keskusteluja olen saanut kokea.

Ihmisiä on kohdattu paitsi töissä ja lenkkipoluilla, myös esimerkiksi kahvila-ravintola Akuliinassa, joka saa innostuneet kehut. Etenkin Akuliinan erilaiset keikkatapahtumat ovat tehneet suuren vaikutuksen. Kaksikko nauttii paikan tunnelmasta, ja tietenkin hyvistä keikoista, joita on ollut tarjolla.

Myös lähiruoan myyntiin ja jakeluun keskittyvä REKO-ruokapiiri on ollut mieluinen juttu. Lähellä tuotettu ruoka, sekä palvelut ylipäätään, ovat asia, jota Johanna ja Pirjo mielellään tukevat. Paikalliset yrittäjät saavat kiitosta hyvästä yhteishengestään, joka on välittynyt asiakkaalle saakka.

Kun lopuksi kysyn, mitä he itse nostaisivat esiin Jämsän kaikista parhaimpana puolena, tulee vastaus kuin yhdestä suusta:

– Vapautunut ilmapiiri, ihmisten rentous ja aitous. Rauha.

Teksti ja kuvat: Johanna Suominen